Materiaalisuus ja affektiivisuus

Teemaan liittyvät tutkimukset

Young children’s agency with digital technologies. 

Nolan, A., Edwards, S., Salamon, A., Straker, L., Grieshaber, S., Skouteris, H., … & Bartlett, J. (2021). Young children’s agency with digital technologies. Children & Society.

Tässä artikkelissa tarkastellaan lasten osallisuudesta tehtyjä tutkimuksia, jotka koskevat vauvaikäisiä, taaperoita ja teknologiaa. Tutkimuksessa havaitaan, että epäsuora tukeutuminen teknologiseen determinismiin teoreettisena näkökulmana teknologian asemoimisessa suhteessa pienten lasten kehitykseen pyrkii muokkaamaan tutkimusta teknologian vaikutuksen ymmärtämiseksi pieniin lapsiin. Tämä artikkeli perustuu kriittiseen konstruktivismiin filosofisena teknologian näkökulmana, ja väittää, että lasten toimijuutta teknologioiden kanssa voidaan tutkia edelleen käytännön arkkitehtuurien kannalta, jotta voidaan ymmärtää paremmin vauvojen ja taaperoiden sosiaalista vuorovaikutusta teknologioiden kanssa.

An ecological exploration of young children’s digital play: framing children’s social experiences with technologies in early childhood.

Arnott, L. (2016). An ecological exploration of young children’s digital play: framing children’s social experiences with technologies in early childhood. Early Years, 36(3), 271-288.

Tässä artikkelissa hahmotellaan ekologinen viitekehys lasten sosiaalisten kokemusten kuvaamiseen digitaalisen leikin aikana. Artikkeli esittelee tutkimustuloksia, jossa selvitettiin, kuinka 3–5-vuotiaat lapset käsittelivät sosiaalisista kokemuksistaan, kun he käyttivät teknologiaa esikoulussa. Hyödyntämällä systemaattista ja iteratiivista tiedonkeruun ja -analyysin sykliä, tutkittiin lasten vuorovaikutusta 24:n teknisen digitaalisen resurssin kanssa yhdeksän kuukauden aikana ja kolmessa vaiheessa. Löydökset paljastavat, että lapset leikkivät ryhmissä, joissa esiintyi monia sosiaalisia käyttäytymismalleja, vaihtelevaa vuorovaikutusta ja sosiaalisen osallistumisen asteita. Lapset ottivat käyttöön erilaisia ​​rooleja sosiaalisen aseman ja teknologian suhteen. Nämä käyttäytymiset muodostivat osan digitaalista leikkijärjestelmää, johon puolestaan ​​vaikutti esikoulujärjestelmä, joka sisältää lapset ja opettajat aktiivisina toimijoina, teknologiset mahdollisuudet sekä varhaislapsuuden kulttuurijärjestelmät sekä rutiinit ja käytänteet. Loppujen lopuksi lasten sosiaalisia kokemuksia digitaalisen leikin aikana ei voi määrittää mikään yksittäinen ekologisen järjestelmän elementti yksinään.

Technology and literacy in the early years: Framing young children’s meaning-making with new technologies.

Burnett, C., & Daniels, K. (2015). Technology and literacy in the early years: Framing young children’s meaning-making with new technologies. In Understanding digital technologies and young children (pp. 18-27). Routledge.

Tässä kirjan luvussa tarkastellaan teknologian ja lukutaidon välisiä suhteita tieteenalan alkuvuosilta viimeaikaisen tutkimuksen valossa. Se perustuu joukkoon tutkimuksia, joissa on tutkittu 14 kuukauden – 5 vuoden ikäisten pienten lasten mahdollisuuksia käyttää digitaalista teknologiaa merkityksen luomisen välittäjänä. Tutkimus tarkastelee tämän jälkeen lukutaidon käsitteellistämistä tieteenalan alkuvuosina ja korostaa erityisesti kehollisuuden ja materiaalisuuden merkitystä digitaalisten teknologioiden merkityksen muodostuksessa. Tutkimus väittää, että on tarpeen tietää enemmän siitä, kuinka lapset ymmärtävät uudet teknologiat, ja että varhaisen lukutaidon tarjoamisen on perustuttava sellaiseen tietoon, jota lapset kehittävät arkielämässään. Artikkelissa löydetyt tutkimukset tuovat esiin joitain nousevia kiinnostavia tutkimuksen kohteita, jotka ovat tärkeitä lukutaidon, teknologian ja varhaisvuosien välisten suhteiden kehystyksen kannalta. Kirjan luku keskittyy sovelluksiin, joissa vuorovaikutus tapahtuu YouTube-videon, iPadien tarinasovellusten ja elokuvasovellusten kanssa.

Examining the psychological content of digital play through Hedegaard’s model of child development.

Fleer, M. (2020). Examining the psychological content of digital play through Hedegaard’s model of child development. Learning, Culture and Social Interaction, 26, 100227.

Kun digitaalisista laitteista tulee osa jokapäiväistä elämää, pienet lapset kokevat uusia mahdollisuuksia leikille (O’Mara & Laidlaw, 2011). Viimeaikainen tutkimus on tarkastellut näitä uusia käytäntöjä kodeissa ja koulutusympäristöissä. Viime aikaisesta tutkimuksesta kuitenkin puuttuu ymmärrys lasten digitaalisen leikin psykologisesta sisällöstä. Hedegaardin (2012, 2014) kulttuurihistoriallisen lapsen kehityksen mallin pohjalta tämä artikkeli esittelee tutkimuksen lasten osallistumisesta esikoulutoimintaan, jossa käytettiin digitaalista teknologiaa, ja joissa uudet teknologiat luovat uusia edellytyksiä kehitykselle. Tulokset osoittavat, että digitaalinen leikki tarjosi (1) uusia tapoja esittää kuvitteellisia tilanteita, (2) digitaalisten paikkamerkkien käyttö uutta toimintaa varten, (3) ajattelun kaksinaisuus kuvitteellisissa leikkitilanteissa, kun digitaalisesti hypätään peliin ja siitä pois, (4) ja digitaalisilla laitteilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa voi tapahtua uuden käsitteellisen ajattelun kehittymistä, joka ei aiemmin ollut mahdollista pelissä. Hedegaardin lapsen kehitysmallin ja toimintaympäristökonseptin kautta havainnot auttavat ymmärtämään, kuinka digitaaliset työkalut tukevat psykologisesti lasten kehitystä.

Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä. 

Koivula, M., & Mustola, M. (2017). Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä. Kasvatus ja aika, 11(3), 37-50.

Viimeisten vuosien aikana päiväkodit ovat olleet nopean teknologisen muutoksen kohteena. Digitaaliset teknologiat, erityisesti tablettitietokoneet, ovat tulleet lyhyen ajan sisällä osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa. Artikkelissamme tuomme haastatteluaineiston avulla näkyville teknologian käytön aiheuttamia jännitteitä varhaiskasvatuksessa, kun sekä lapset että lastentarhanopettajat koettavat navigoida muuttuneessa teknologiaympäristössä yksin, yhdessä ja erikseen. Jännitteet vaikuttavat myös varhaiskasvatusinstituution sukupolvijärjestykseen, sillä teknologian äärellä lapset näyttäytyvät aikuisia osaavampana sukupolvena. Artikkeli nostaa näin esille digitaalisen teknologian käytön ja sukupolvijärjestyksen välisen yhteyden.

Widening text worlds in Finnish early childhood education.

Nordström, A, Sairanen, H, Byman, J, et al. (in press/5-22) Widening text worlds in Finnish early childhood education. In: Harju-Luukkainen, H, Kangas, J, Garvis, S (eds) Finnish Early Childhood Education and Care—A Multi-Theoretical Perspective on Research and Practice. Berlin: Springer.

Tämän kirjaluvun käsittelee varhaiskasvatuksen (ECE) monilukutaitoa ja laajenevia tekstimaailmoja Suomessa. Monilukutaidon käsite viittaa useiden tekstien (sekä analogisten että digitaalisten) ymmärtämiseen useilla alustoilla useissa yhteyksissä. Tässä luvussa pohditaan seuraavia kysymyksiä: Kuinka löydämme hyvän tasapainon avartuviin tekstimaailmoihin? Miten voimme päättää, mitä tekstejä käytetään varhaiskasvatuksen kontekstissa, ja miten voimme kehittää monilukutaidon pedagogiikkaa? Suomen ECE:n näkökulmasta monilukutaidon katsotaan edistävän lasten koulutuksen tasa-arvoa. Tämä luku selventää monilukutaidon käsitettä ECE:ssä ja selvittää, miten ja miksi se laajentaa tekstimaailmoja ja edistää tasa-arvoa varhaiskasvatuksen oppimisessa. Tämän ymmärryksen pohjalta esitellään tämän luvun lopussa joitain pedagogisia periaatteita, joita voidaan soveltaa varhaiskasvatukseen pienten lasten monitahoisen ajattelun ja käytäntöjen tukemiseksi.

(Saatavana vain painettuna teoksena)

Closing the gap? Overcoming limitations in sociomaterial accounts of early literacy.

Burnett, C., Merchant, G., & Neumann, M. M. (2020). Closing the gap? Overcoming limitations in sociomaterial accounts of early literacy. Journal of Early Childhood Literacy, 20(1), 111–133. https://doi.org/10.1177/1468798419896067

Tämä artikkeli käyttää sosiomateriaalista näkökulmaa tutkiakseen, kuinka pienten lasten kielen ja lukutaidon puutteelliset näkemykset säilyvät ja voidaan haastaa. Se pohtii moninaisuuden käsitettä, ja kuinka monipuoliset sosiomateriaaliset suhteet toimivat ylläpitääkseen tietyntyyppisiä käytäntöjä ja tiettyjä ruumiiden ja asioiden järjestelyjä muiden edelle. Nämä suhteet voivat häiritä toisiaan ja olla yhteydessä toisiinsa eri tavoin, toisinaan ylläpitäen, mutta mahdollisesti myös häiriten keskusteluja ja -käytäntöjä. Sosiaalimateriaalista näkökulmaamme havainnollistetaan lyhyellä otoksella tutkimuksesta, jossa tutkittiin lapsia ja kosketusnäyttötabletteja varhaiskasvatuksen ympäristössä. Alkuanalyysiä seuraa sarja vaihtoehtoisia ja alustavia jäljityksiä muuntyyppisistä suhteista, jotka pelaavat noita hetkiä läpi. Artikkeli edistää keskustelua sosiaalisesta epätasa-arvosta käsittelemällä lasten lukutaidon alijäämämallien synnyttämiä varmuutta, samalla kun työskentelee ennakoivasti kuvitellakseen ja tuottaakseen vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, jotka korostavat ihmisten ja muiden materiaalien yhdistyessä syntyviä mahdollisuuksia.

Toward a sociomaterial understanding of writing experiences incorporating digital technology in an early childhood classroom.

Kervin, L., Comber, B., & Woods, A. (2017). Toward a sociomaterial understanding of writing experiences incorporating digital technology in an early childhood classroom. Literacy Research: Theory, Method, and Practice, 66(1), 183-197.

Tässä artikkelissa tarkastellaan resursseja, työkaluja ja mahdollisuuksia, joita lapset käyttävät, kun he käyttävät opettajien suunnittelemia kirjoituskokemuksia luokkahuoneessaan. Aloitamme keskustelulla luokkahuoneen kirjoitusajasta sekä opettajan että yhden puolikkaan yhdistelmäluokan lasten näkökulmasta. Esittelemme myös luokkahuoneen resursseja, jotta voimme ottaa huomioon kirjoitusaikoina saatavilla olevan asiantuntemuksen. Sitten tutkimme 5 viikon jaksoa, joka keskittyi multimodaaliseen tekstin rakentamiseen. Tietokonenäköanalyysin avulla tutkimme lasten liikkeitä itsenäisessä kirjoitustilanteessa neljän videotallenteen avulla. Annamme kommentteja siitä, kuinka luokkahuoneen kirjoituskokemuksia on tulkittu tilankäytön, resurssien ja vuorovaikutuksen kautta. Tämän lähestymistavan mukaisesti tässä artikkelissa tarkastellaan kirjoittamisen oppimista sosiomateriaalisesta näkökulmasta samalla kun tutkimme luokkahuoneen toimintaa.

Rereading “A pedagogy of multiliteracies” bodies, texts, and emergence

Leander, K., & Boldt, G. (2013). Rereading “A pedagogy of multiliteracies” bodies, texts, and emergence. Journal of Literacy Research, 45(1), 22-46.

Tässä artikkelissa tutkimme, miten nuorten identiteetit ja lukutaidon tutkimus ja käytännöt kehystetään hallitsevan käsitteellisen paradigman kautta uusissa lukutaitotutkimuksissa, samaan tapaan kuten vuoden 1996 New London Groupin ”A Pedagogy of Multiliteracies: Designing Social Futures” -julkaisu. Enemmän kuin mikään muu teksti ”Monilukutaitojen pedagogiikka” vaikuttaa voimakkaasti tohtoriohjelmien, toimitettujen niteiden, kirjojen, aikakauslehtiarvostelujen ja konferenssipapereiden kautta, koska se on uuden lukutaitoliikkeen keskeinen manifesti. Hyödynnämme Deleuzen ja Guattarin työtä kiistääksemme New London Groupin kurinalaisen rationalisoinnin nuorten lukutaidoista. Järjestämme kriittisen ”A Pedagogy of Multiliteracies” -tutkimuksemme Leen 10-vuotiaan pojan, ympärille, jota seuraamme eräänä päivänä, kun hän lukee ja leikkii japanilaisen mangatekstin parissa. Tavoitteenamme tällä uudelleenlukemisella on vahvistaa kehon tuntemuksia ja liikkeitä hetkellisesti avautuessa tai toiminnan ilmaantuessa. Tämä ei-representatiivinen lähestymistapa kuvaa lukutaitoon liittyvää toimintaa, joka ei heijastu johonkin tekstilliseen päätepisteeseen, vaan elää elämänsä meneillään olevassa nykyhetkessä, muodostaen suhteita ja yhteyksiä merkkien, esineiden ja ruumiiden välillä usein odottamattomilla tavoilla. Tällainen toiminta on kyllästetty vaikutteilla ja tunteilla; se luo ja ruokkii jatkuvaa affektiivisten intensiteettien sarjaa, joka eroaa merkityksen ja muotojen rationaalisesta hallinnasta. Se auttaa meitä pitämään eron kuvauksen ja reseptin välillä terävänä ja alkamaan kuvitella, mitä muuta voisi tapahtua.

Digital literacy practices and pedagogical moments: Human and non-human intertwining in early childhood education.

Lafton, T. (2015). Digital literacy practices and pedagogical moments: Human and non-human intertwining in early childhood education. Contemporary Issues in Early Childhood, 16(2), 142-152.

Erilaiset digitaaliset laitteet ovat vakiintuneet resursseina varhaiskasvatuksen ammattikäytäntöjen rakenteissa. Tämä artikkeli keskittyy kysymykseen siitä, kuinka voisimme ajatella uudelleen esimerkkiä digitaalisesta käytännöstä, joka perustuu foucauldilaiseen diskurssin ymmärtämiseen ja digitaalisen käytännön rhizomaattiseen ymmärtämiseen toimijaverkostoteorian kautta. Artikkelissa esitetään useita teoreettisia perusteita tutkiakseen tietoja, jotka kuvaavat toistuvia tilanteita etnografisesti inspiroidusta kenttätyöstä norjalaisissa päiväkodeissa. Kirjan viimeisessä osassa tunnustetaan, kuinka aineellinen toimija horjuttaa ihmisten tietämystä, ja siinä esitellään deleuzilainen ”tapahtuman” käsite tutkiakseen joitain elementtejä, jotka herättävät voimia ja toimia verkostossa. Artikkelissa väitetään, että näiden voimien potentiaali voi sekä avata pedagogiikkaa suhteessa digitaalisiin käytäntöihin että haastaa toimivuuden käsityksiä, kun ei-ihminen ymmärretään toimijaksi.